”Pönötyksen vastainen manifesti”

Teksti
Mikko Gustafsson

Livesäestettyjen elokuvien Loud Silents -festivaalilla on tänä vuonna poikkeuksellinen etuoikeus olla osa täysin uutta elokuvatuotantoa. Hymyilevästä miehestä Jussi- ja Cannes-palkinnot pokannut Juho Kuosmanen ohjasi festivaalin pyynnöstä uusiksi Suomen ensimmäisen fiktioelokuvan Salaviinanpolttajat. Samalla Loud Silentsista tuli elokuvan levittäjä suomalaisille tapahtumille ja festivaalin taiteellisesta johtajasta Otto Kylmälästä elokuvan tuottaja.

Koska suurin mykkäelokuva-arsenaali on tuotettu 1910- ja 1920-luvuilla, on täysin uuden dialogittoman elokuvan tekeminen aina enemmän poikkeus kuin sääntö. Hienoa Salaviinanpolttajat-tuotannossa on se, että suomalaisen elokuvan huipputaituri on halunnut keskittyä suurtyöksi noteeratun elokuvansa jälkeen 15 minuutin mykkään lyhytklassikkoon, jonka alkuperäinen versio on tuhoutunut jälkipolvilta iäksi.

Ohjaaja Juho Kuosmanen kuvassa keskellä. Kuva (c) Kuokkasen Kuvaamo.

Ohjaaja Juho Kuosmanen kuvassa keskellä. Kuva (c) Kuokkasen Kuvaamo.

Salaviinanpolttajat on pieni suurtyö, jota tuotantoryhmästä luonnehdittiin Lännen Median reportaasissa ”pönötyksen vastaiseksi manifestiksi.” Sama lausahdus voisi kuvata yhtä hyvin satavuotiasta Suomea juhlivan Loud Silents -festivaalin koko ohjelmistoa: kauhuklassikko Ajomiestä säestetään Pekko Käpin säröjouhikolla, jääkiekon MM95-loppuottelu kuullaan jazzin säestyksellä ja maailman ensimmäisen pitkän animaation Prinssi Ahmedin seikkailut säestää turvapaikanhakijoista koostuva Al Farabi Band.

Sekä Loud Silents -festivaali että Salaviinanpolttajat ovat omaehtoisia pienehkön budjetin tuotantoja, joissa on tähdätty sisällöllisesti korkeatasoiseen jälkeen – ja juuri omaehtoisuus on tehnyt molemmista näistä juuri niin hienoja kuin ne ovat. Jos budjetit liikkuisivat sadoissa tuhansissa, alkaisi tilaajille ja rahoittajille tulla erilaisia vaatimuksia. Esimerkiksi elokuvatuotannon juonilinjojen rakennetta perattaisiin millimetripaperilla. Tietysti sparraus voi olla hyvästä, mutta prosessit venyvät tällöin helposti pitkiksi ja vaikeiksi.  Kuosmasen tilannetta auttaisi tässä rallissa se, että hänet on jo nostettu Aki Kaurismäen manttelinperijäksi suomalaisen art house -elokuvan maailmanlähettiläänä.

Loud Silents -festivaalia on pitänyt hengissä yleisön ja apurahoittajien lisäksi myös Veikkauksen, Rajalan ja muiden sponsorien usko festivaaliin.  Sponsorien tuella on rahoitettu lähes kolmannes festivaalista. Festivaali on päässyt kehittymään yleisön ja tekijöiden ehdoilla. 

Kuva (c) Kuokkasen Kuvaamo.

Kuva (c) Kuokkasen Kuvaamo.

Raha on elokuvien ja festivaalien tuottajille yleensä vaikea puheenaihe; puhetta piisaa lähinnä sen puutteesta. Sponsorien avulla voi auttaa tilannetta kuitenkin enemmän kuin monet tuottajat tällä hetkellä ymmärtävät. Monesti juuri yllättävät tuotannot ovat taiteellisesti niitä kaikista kiinnostavimpia. Kuosmasen ja Kaurismäen tyyppiset tekijät ovat lopulta olleet maailmalla niitä menestyneimpiä.

Loud Silents -festivaalin johtajana kiitollisuuteni suuntautuu kaikkiin yrityksiin ja instituutioihin, jotka ymmärtävät kulttuurin merkityksen itseymmärrykselle ja hyvinvoinnille. Tälle asenteelle festivaalijohtajana voin vain nostaa hattua ja kumartaa syvästi kiitollisena.
 

Kirjoittaja on Loud Silents -festivaalin festivaalijohtaja.