Kansa taisteli, kiekot kertovat

MM95 loi toivoa suurten murrosten keskellä ja yhdisti suomalaiset. Jääkiekkoa ei tarvitse ymmärtää voidakseen pitää siitä – eikä yhtään peliä tarvitse katsoa voidakseen kehittää korkealentoisen vertauskuvan kansakunnan tilasta.

Teksti
Tuija Siltamäki

Vedenpitävin todiste jonkin ilmiön merkittävyydestä on todeta, että se sai suomalaiset puhumaan tuntemattomille.

Lauseen todistusvoima on valtava. Koska kuten tiedämme, ovat suomalaiset juroja metsäläisiä, jotka joustavat henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan vain humalassa tai äärimmäisessä hädässä.

Tällaisia kansallisesti harvinaislaatuisia tapahtumia ovat olleet esimerkiksi Suomen euroviisuvoitto, MM95, MM2011 ja sota.

Näistä etenkin jääkiekko on yleistynyt kattavaksi Suomen ja suomalaisuuden symboliksi. Sodalla on tietysti ensiluokkainen kaupallinen potentiaali – kuten voimme lukuisista iltapäivälehtien teemaliitteistä huomata – mutta jääkiekkoon liittyy vähemmän riskejä leimautua väkivaltaiseksi hulluksi, sikäli kun se jotakuta haittaa.

Kun Suomi voitti elämänsä ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995, maa meni sekaisin. Pian voitolla alettiin nähdä myös symbolisia ulottuvuuksia.

MM95 loi toivoa laman keskellä. Se loi kansallista yhtenäisyyttä suurten murrosten keskellä. Samana keväänä Suomi liittyi tai liitettiin Euroopan unioniin, ja suomalaisista tuli virallisesti eurooppalaisia. Maailmanmestaruus oli suomalaisten, ei Pyrsselin.

Näiden merkkihetkien aikaan olin kolmevuotias ja hyvin tietämätön elinpiiriäni ympäröivistä myllerryksistä.

Myöhemmin niistä on tullut osa kansallista mytologiaa. Ne ovat kokemuksia, joihin ei ole henkilökohtaista suhdetta, mutta jotka ovat osa minunkin henkilöhistoriaani, olenhan suomalainen.

Suomen historian toinen maailmanmestaruus tarjosi vähemmän aineksia vakaviin analyyseihin, mutta sitäkin enemmän ensiluokkaista meemuttelumateriaalia.

Voittoa ympäröineessä riemussa oli jotain vastustamatonta. 1990-luvun puolivälin harmaus vaihtui kirkkauteen ja värikkyyteen muuallakin kuin tv-kameroissa. Jääkiekko ei ole sotaa, vaan kivaa.

Koska jääkiekko on suomalaisuuden symboli ja jääkiekkoilijat kansallissankareita, ympäröi koko ilmiötä myös omituinen valheellisen ihanteellisuuden aura.

Se on johtanut kyvyttömyyteen kohdata ja käsitellä kipeästi kriittistä tarkastelua vaativia asioita. Puolijumalilla on eri säännöt, ja siksi esitämme, että Teemu Selänteen oudot ja rasistiset lausunnot ehkä tapahtuneesta raiskauksesta olivat jotain muuta kuin outoja ja rasistisia ja jääkiekkoilijoiden alkoholinkäyttö aina vastuullista.

Kompensaatioksi ajoittain kiusalliseksi äityvälle jääkiekkohurmokselle on syntynyt huvittava ylimielisen vähättelyn kulttuuri. Lätkän dissaaminen on hyvä keino erottautua rahvaasta. Se tarjoaa vuosi toisensa jälkeen uudelle porukalle mahdollisuuden esittää omana vitsinään se omaperäinen ajatus, että heh heh jääkiekossahan on kyse siitä että aikuiset miehet polvihousuissa jahtaa kumin palasta heh.

Loud Silents -festivaaleilla MM95 eletään uudelleen. Antero Mertarannan mylvinnän sijaan loppuottelun säestää helsinkiläinen jazz-trio Mopo.

Miten jazz liittyy jääkiekkoon? Keksin kaksi erittäin hataraa aasinsiltaa.

Jääkiekosta voi lähes missä tahansa nauttia, vaikkei ymmärtäisi lajista yhtään mitään.

En seuraa jääkiekkoa ja minulle on täysin yhdentekevää, voittaako Ilves vai Tappara. En tiedä jääkiekosta mitään, mutta en ole ikinä joutunut häpeämään sitä. Jazzista tiedän ihan yhtä vähän, ja se hävettää minua aivan helvetisti. Tietenkin se on mielestäni hienoa musiikkia, mutta en minä osaa siitä mitään sanoa. Jos sporttibaarissa urahtaa tuoppiinsa, että olipa siisti maali, se riittää kaikille.

Jääkiekkoon liittyvien onnistumisten yhteydessä toimittajilla on tapana täyttää tyhjyyttään ammottavia kolumni- ja kommenttikenttiä laatimalla huteria analyysejä siitä, mitä kaikkea “Suomi” voisi oppia milloin minkäkin kokoisilta Leijonilta.

Samassa hengessä totean, että kenties suhteemme jääkiekkoon voisi ottaa oppia Mopon musiikista. Jätetään tänä vuonna vaivaannuttavat jumalaiset analyysit kansakunnan tilasta vähemmälle ja nautitaan jääkiekosta sen kaikkine hienouksineen ja hölmöyksineen. Ja tavataan torilla.